AJAN AINE, Galleria Huuto, Jätkäsaari, 2016

Ihmisyys on tietoisuuden tiedostamista.
Aikakäsityksen synty, ajan lasku sekä sen mittaaminen ovat osa modernin ihmisen ja korkeakulttuurin syntyä.
Ajan määreen käsittäminen on näin ollen oleellisessa osassa ihmisen tietoisuuden kehitystä.

Aikaa ei ole olemassa ilman muutosta.
Aika mittaa muutosta.
Muutos on jotain mikä tapahtuu avaruudessa.
Puhuessamme ajasta puhumme aina avaruudesta. Matka ja aika määritellään toistensa avulla. Sekunti on tietty värähtelyn määrä ja metri on pätkä avaruutta, jonka valo kulkee sekunnin määräämässä ajassa.

Katsoessamme kauas avaruuteen, katsomme ajassa menneisyyteen. Kosmologit ovat huomanneet katsoessaan syvälle kohti alkuräjähdystä maailmankaikkeuden pienenevän pienenemistään. Luonnonlakeihin nojaten voimme todeta maailmankaikkeuden olleen alkuräjähdyksessä hyvin tiheässä ja protoniakin pienemmässä tilassa. Sitä voi kuvailla mustan aukon kaltaiseksi. Aika syntyi alkuräjähdyksessä. Ennen alkuräjähdystä ei ollut olemassa aikaa.

Aika ei ole vain fysikaalisesti mitattava määre, se on myös ihmisen tunnetietoisuudessa. Puhuessamme ajasta ei mielestäni tule asettaa fysikaalisesti mitattavaa aikaa ja koettavaa aikaa vastakkain, vaan näitä asioita voi käsitellä rinnakkain ajatuksella – sekä että.
Kysymyksellä miltä aika tuntuu, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä aika todellisuudessa on, mutta kysymys miltä minusta tuntuu on ihmisyydelle tyypillinen.

Suhteellisuusteoria todistaa ettei oikeaa, absoluuttista aikaa ole olemassa.
Mitä aika sitten todellisuudessa on? Kukaan ei tiedä, mutta se on jotain joka koskettaa meitä kaikkia. Jokaisella meistä on oma paikka ja aika tässä maailmankaikkeudessa.

Voisiko ajalla olla rakenne samoin kuin sillä on lainalaisuudet?
Miten tämä materiaaliton asia voidaan kuvata maalauksen keinoin?

Ihmisillä on toisistaan poikkeavat käsityksen ja tuntemukset ajasta. Jollain aikatietoisuus hahmottuu mm. janana, toisella heilurina, kaarina, spiraalina, syklinä, massana, kehänä tai neliulotteisena kuutiona tai näiden yhdistelmänä. Näyttely koostuu erilaisista kaavioista ajan mahdollisesta fyysisestä rakenteesta. Koska maailmankaikkeudella ei ole fyysistä, paikannettavaa keskustaa, voimme jokainen ajatella keskuksen olevan esimerkiksi oman napamme ympärillä. Ei siis ole väärin ajatella, ettei nämä subjektiiviset kokemukset ajasta olisi myös yleisinhimillisiä ja yleispäteviä.

Ajan aine 2 on jatkoa Helsingissä, Huhti-Toukokuussa 2016 Galleria Huudossa esillä olleelle Ajan Aine nimiselle näyttelylle. Näyttelyiden teosten lähtökohtina ja innoittajina ovat olleet Roger Penrosen oppi aika-avaruuden singulariteetista eli aika-avaruuden vääristymästä, Kari Enqvistin ja Eero Ojasen aikaa koskevista luennoista, haastattelemalla saamistani subjektiivisista aikakäsityksistä sekä Radioateljeen Linnunradan rakastavaiset kuunnelmasta.

”Kahden pisteen etäisyys on ajatuksen mittainen.”